Eläinten jäljet Lapin lumessa: pieni tunnistusopas

Poro

• Kaksi sorkan puoliskoa. Pehmeässä lumessa niiden taakse voi jäädä pienet lisäpainaumat. Ympäristö auttaa: porojen kulkureitit, laidunalueet ja polut.

Hirvi

• Erittäin suuret kaksiosaiset sorkanjäljet. Pehmeässä lumessa pääjäljen taakse voi syntyä pienempiä painaumia eläimen upotessa lumeen.

Eläinkuva:Justin Tapp / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Jänis

• Hyppyjälki: yleensä kaksi suurempaa takajalan jälkeä edessä ja kaksi pienempää etujalan jälkeä takana. Kuvio on usein yksittäistä painaumaa selvempi tuntomerkki.

Orava

• Tyypillinen jälki muodostuu hypyistä. Vauhdista riippuen etujalat voivat osua hyvin lähekkäin, jolloin neljä painaumaa näyttää kolmelta.

• Etujalka pienempi, takajalka suurempi

Kettu / Naali

• Tyypillinen jälkijono on kapea ja usein hyvin suora. Kettu ravaa usein määrätietoisesti, ja jäljet näyttävät ohuelta viivalta.

• Painaumat ovat selvästi suden jälkiä pienempiä. Sää ja lumi voivat kuitenkin vääristää niitä, joten tarkastele aina useita askelia.

• Naalin jäljet muistuttavat ketun jälkiä, mutta voivat näyttää tiiviimmiltä lumen ja tassujen karvoituksen mukaan. Ympäristö on tärkeä: avoin tunturialue, vähän suojaa ja tuulen kovettama lumi.

Ranuan alueella kyseeseen tulee kettu.Naali on Suomessa erittäin harvinainen ja elää pohjoisimmilla tunturialueilla. Pieni ketunjälki mökin lähellä ei tarkoita naalia.

Jälkikuva:Lucyin / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0. Pienennetty ja tallennettu WebP-muodossa verkkosivua varten.

Koira

• Koiran jälkijono on usein leveämpi ja mutkittelevampi kuin suden. Monet koirat kulkevat edestakaisin, nuuskivat ja vaihtavat vauhtia, mikä tekee jäljistä epäsäännöllisempiä.

• Yksittäinen painauma voi muistuttaa hyvin paljon suden jälkeä. Jälkijonokaan ei aina mahdollista varmaa erottamista; epävarma jälki jätetään tunnistamatta.

Eläinkuva:Anil Öztas / Wikimedia Commons, FAL. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Susi

• Neljä varvasta ja yleensä näkyvät kynnet. Suuri koira voi jättää hyvin samanlaiset jäljet.
• Yksittäinen painauma ja sen koko eivät riitä varmaan tunnistamiseen. Suora jälkijonokaan ei ole todiste.
• Kuvaa painauma ja jälkijono polulta, mieluiten mittakaavan kanssa. Anna asiantuntijan arvioida epäillyt sudenjäljet; älä seuraa eläintä.

Jälkikuva: Lisa Hupp / USFWS, vapaasti käytettävä; vertailukuva Alaskasta.

Ilves

• Pyöreämpi tassunjälki kuin sudella, koiralla tai ketulla. Kynnet eivät yleensä näy, sillä kissaeläimet pitävät ne tavallisesti sisällä kävellessään.

• Pehmeässä lumessa yksityiskohdat häviävät nopeasti, joten tarkastele useita painaumia ja koko jälkijonoa.

Eläinkuva: Magnus Rosendahl, Skansen, Ruotsi; jälkikuva: Thomas Westphal, Ruotsi. Molemmat vapaasti käytettäviä, Wikimedia Commonsin kautta.

Ahma

• Ahma on näätäeläin, ei kissaeläin. Sillä on leveät tassut, viisi varvasta ja kynnet; kaikki varpaat eivät välttämättä näy lumessa.
• Loikkiessa syntyy usein kolmen tai neljän painauman ryhmiä. Etutassut ovat takatassuja suuremmat.
• Pehmeä lumi suurentaa ja sumentaa jälkiä. Älä tunnista eläintä pelkän syvän kuopan perusteella.

Jälkikuva: Madeleine Rea / USGS, vapaasti käytettävä; vertailukuva Alaskasta.

Saukko

• Viisi varvasta, usein veden lähellä. Lisäksi näkyy usein laahausjälki ja lumesta riippuen liukumisjälkiä.

Eläinkuva:Alexander Leisser / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Majava

• Vesistöjen lähellä. Tassunjälkien lisäksi voi näkyä liukumäkiä, jyrsittyä puuta ja kulkureittejä vedestä rantapuiden luo.

Eläinkuva:Ryzhkov Sergey / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Piisami

• Myös vahvasti vesistöihin sidoksissa. Jäljet kulkevat usein rannasta suojaan, ja lumessa voi näkyä laahausjälkiä.

Eläinkuva:Cephas / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Metso

• Linnun jälki, jossa näkyvät varpaat. Metsäkanalintujen varpaiden rakenteet voivat talvella leventää painaumaa: ne toimivat luonnollisina lumikenkinä.

• Linnun lajia ei aina voi päätellä varmasti jäljistä. Etsi myös muita vihjeitä: siivenjälkiä, ulosteita, ruokailujälkiä, metsänreunoja ja maaston vaihtumiskohtia.

Eläinkuva:Richard Bartz, Munich aka Makro Freak / Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.5. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Lumikko

• Lumikon jäljet muistuttavat kärpän jälkiä, mutta ovat yleensä pienemmät. Lumessa näkyy usein lyhyitä, nopeita hyppysarjoja suojapaikkojen, puupinojen tai purojen lähellä.

Eläinkuva:Keven Law / Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Minkki

• Minkki liikkuu saukon tavoin usein vesistöjen lähellä, mutta jälki on pienempi ja sirompi. Se näkyy usein nopeina hyppyinä rantaa pitkin. Jälkijono ja paikka auttavat tunnistamisessa.

Eläinkuva:Marton Berntsen / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0. Vertailukuva; pienennetty ja muunnettu WebP-muotoon verkkosivua varten.

Karhu

Karhulla on viisi varvasta; takajalan jälki voi olla pitkänomainen ja lähes ihmisen jalan kaltainen. Karhu nukkuu tavallisesti talviunta, joten jälkiä lumessa löytyy todennäköisemmin sydäntalven ulkopuolella. Älä lähesty mahdollista talvipesää.

Jälkikuva: Diane Renkin / NPS, vapaasti käytettävä. Harmaakarhun jälkiä Yellowstonessa Yhdysvalloissa – vertailukuva, ei Lapista.